JOULUFIILIS ?

"Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin

Ja tunnelman niin herkän tavoitin

Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän

Voi löytää vielä tunteen lämpimän

Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin

Niin jouluntähti loistais vieläkin

Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa

Ja valaisee vain lapsen maailmaa

Tähden tähdistä kirkkaimman

Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa"

Pari aikaisempaa joulua oon jotenkin stressannut sitä että tuleeko mulla sitä fiilistä ollenkaan ja jos ei tule niin tuntuuko koko joulu yhtään miltään. Tänä vuonna oon stressannut joulua (lahjoja enimmäkseen) taas jälleen kerran tosi paljon..Kuvittelin etten enään joulun lähellä murehtisi lahjoja tai muita kun kaiken piti olla niin hyvin suunniteltu ja ostettu etukäteen,just joo. Tuolla kaupoissa oon pyörinyt tälläkin viikolla hiki hatussa ja stressannut lahjojen takia. Tänä jouluna mulla on ollut jotenkin todella ärsyttävä ajatus omassa päässäni "mitä jos nämä lahjat eivät riitäkkään?". Kyseinen ajatus johtuu varmaan siitä että oon ollut poissa kotoa nyt kohta nelisen kuukautta ja ehkä haluan lahjoilla jollakin tavalla "hyvittää" tätä mun poissaoloa. Olin suunnitellut suurinpiirtein mitä ostan kenellekkin mutta överiksihän se taas meni, mulla on tosiaan ruumaan menevä matkalaukku täynnä pelkkiä joululahjoja. Ihan typerä ajatusmaailma mulla, tiedän mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Juuri tälläinen lahjojen ja kaiken maailman joulusuunnitelmien kanssa panikointi varmasti vain syö sitä aitoa jouluntunnelmaa.

Mulla oli neljän päivän päänsärky tän kaiken stressin takia, joka onneksi helpotti kun vihdoin eilen sain viimeisetkin jutut hankittua, ainakin luulen että sain. Toisaalta kuka ihminen ikinä voisi ajatella että jokin lahja ei olisi tarpeeksi, ajatus on tärkein eikö niin? Yksi päivä mietin että mulla ainakin on sellaisia ajatuksia että joka joulu mun hankkimien lahjojen pitää olla parempia kuin aikasemmin ja jokaisen ihmisen pitäisi saada suunnilleen saman arvoisia lahjoja. Aivan hullua?! Varsinkin nyt kun sen tänne "sanoo" ääneen kuulostaa se ihan hullulta..Ajattelinkin ehdottaa kotona että ehkä seuraava joulu voitaisiin viettää vaikka meidän mökillä tai ihan kotona vaan mutta unohdetaan lahjojen ostaminen kokonaan. En ole hetkeäkään ajatellut että minäkin todennäköisesti saan jotain joululahjoja koska ajattelen vain kaikkia muita.. Käytiin tosiaan viime viikonloppuna Marian kanssa shoppailemassa ja mulla tuli jotenkin tosi huono omatunto kun ostin itelleni uudet rennot matkustusvaatteet vanhojen riepujen tilalle. Luin vasta tähän liittyvän hyvän artikkelin siitä kuinka ihmiset usein unohtavat joulun alla itsensä kun keskitytään kaikkien muiden lahjoihin sekä muuhun hömpötykseen. Pointtina artikkelissa oli se että jokaisen pitäisi muistaa hemmotella myös itseään jollain tavoin ns. palkintona kuluneesta vuodesta ja siitä että on selvinnyt kaikista huonoistakin hetkistä.  

Mulle kävi tänä vuonna se mitä melkein joka vuosi "pelkään" etukäteen, joulufiilis tuli ja meni jo marraskuussa. Nyt murehdin sitä turhaan eikä se varmasti silloin tule. Yleensä talvella kotona olemme polttaneet toosi paljon kynttilöitä ja sytyttäneet ihanat jouluvalot palamaan. Ulkona on ollut lunta ja ihanan kirpakka pakkanen. Täällä ulkona on vielä ihan vihreät nurmikot ja lämpötilat näyttää usein sitä +10 asteen luokkaa. Host-äidin kanssa ollaan puhuttu siitä kuinka hänelläkin meni useampi vuosi kun tottui siihen että täällä ei ole valkoista joulua.

Tässä on nyt kuitenkin paljon kaikkea muutakin mitä pitää miettiä esimerkiksi lentojen suhteen ja kuten yleensäkkin murehdin aina aivan liikaa. Ehkä tämä kaikki helpottaa kun on pari päivää saanut olla vain kotona. Täällä kuuntelen spotifystä joululistaa ja kummasti alkaa joulun tunnelma kohoamaan. Ei muuten ole joulua jos ei kuuntele Vesa-Matti Loirin tai Jari Sillanpään joululauluja! Meidän kotona varmaan jo perinteeksikkin muodostunut noiden levyjen kuuntelu. Täällä oon muuten huomannut että lapsista ja päiväkodista jotenkin saa sellaista jouluntuntua, voin vain kuvitella kuinka erilainen joulutunnelma lapsiperheissä on joulun alla. Ehkä yksi aikuiseksi kasvamisen miinus puoli on se että enään joulukaan ei ole samanlainen kuin se oli lapsena (kuten ei mikään muukaan..:D). Nyt joulussa merkityksen saa aivan erilaiset sekä jollain tavalla ehkä oikeatkin asiat.Mulle ainakin lapsena joulu on ollut ehkä enemmän sitä saamisen iloa nyt taas sitten aivan päinvastoin. Antamisen ilo, paras ilo! En malta odottaa kun näen kaikkien ilmeet ja reaktiot kun he avaavat paketteja ja muutenkin ihanaa, JOULU.

Kannatti muuten kirjoittaa tästä joulufiiliksen kadoksissa olemisesta tänne sillä nyt tuntuu että oon aivan fiiliksissä täällä kun kuuntelen kaikkia joululauluja (Antti Tuiskua tällä hetkellä,ihana tämäkin joululevy) sekä tiedän että kohta pääsen paketoimaan lahjoja ja syömään torttuja&pipareita + juomaan oikeeta glögiä. Voi että odottavan aika on muuten pitkä.. Tuntuu että mitä lähempänä lähtö on sitä enemmän sitä vain odottaa ja sitä hitaampaa aika kuluu. En varmaan nyt pariin viikkoon tänne mitään kirjoittele joten palataan asiaan sitten loman jälkeen. Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille, nauttikaa läheistenne seurasta sekä kiireettömyydestä! :)

 + Totta kai siitä ruuasta ;)

Mistä teille muuten tulee joulufiilis? Onko teillä joka vuosi samat perinteet ennen joulua sekä jouluaattoina? 

Jouluksi kotiin ♥ 

-Saija

EI HASSUMPAA x 11

Joskus on päiviä kun tuntuu että kaikki menee päin mäntyä..Silloin on hankala ajatella niitä elämän pieniä iloja joita meidän jokaisen arjessa varmasti on, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Itse huomaan murehtivani aivan liikaa pieniäkin asioita ja saatan keskittyä tulevaisuuteen enemmän kuin siihen nykyhetkeen. Päätin nyt  kirjoittaa kymmenen asiaa, niin arjesta kuin sen ulkopuoleltakin, mitkä ovat olleet kivoja tai mistä on tullut hyvä mieli. Otsikosta mulla tulee muuten mieleen se yksi Risto Räppääjän biisi. Mulla on ajanjaksoja kun laulan Ei hassumpaa biisiä itsekseen päässäni vaikka en oikeasti tiedä koko biisistä muuta kuin yhden lauseen (enkä ole edes katsonut niitä elokuvia). :D Nyt kuitenkin mennään niihin juttuihin jotka eivät ole olleet hassumpia : 

☺  Talon pikkumiehellä on tullut uusi ihana tapa. Hän haluaa ottaa multa silmälasit pois päästä jonka jälkeen painaa omat kasvonsa vasten mun kasvojani ja usein vielä tuhisee oikein söpösti. Lisäksi se kun tämä pienimies nukahtaa syliini tai herää päikkäreiltään ja ensimmäisenä silmät avattuaan hymyilee leveästi. Puhumattakaan hänen tanssimisestaan ja ylipäätänsä siitä kuinka ihanaa on nähdä miten pieni lapsi kasvaa ja kehittyy. :) 

☺  Yllätykset !!! Rakastan tehdä yllätyksiä tai ylipäätään jotain pieniä kivoja juttuja arjessa. Alkuviikosta esimerkiksi siivosin keittiön ja valmistelin iltapalapöytää valmiiksi parikin kertaa (vaikka mulla olikin pitkä työpäivä), kukaan ei siitä erikseen mitään sanonut mutta varmasti se oli kiva "ylläri" myös perheelle. JA postissa saapui myös ihana yllätys : kotiväeltä tuli meille kaikille tänne omat joulukortit. Itkuhan siinä taas tuli..Jotenkin meen aina ihan tunteelliseks tollasissa tilanteissa kun joku muistuttaa mua mun läheisistä tai kodista jollain tavalla.

☺ Pakko laittaa tähän ainakin yks juttu mikä on tapahtunut jo syyskuussa. Pidettiin poikien kanssa "piknik" tossa takapihalla = levitin viltin nurmikolle ja syötiin jotain keksejä yms. Mun pinna tais muistaakseni sinä päivänä olla aika kireällä ja ajattelin että raikas ulkoilma piristäisi varmasti mieltä. Aurinko paistoi ja meidän ympärillä lenteli useampi perhonen. Pojat nauroivat iloisesti ja perhoset laskeutuivat vuorotellen molempien poikien päähän. Olin ollut täällä tolloin vasta alle kuukauden, mutta kyseinen hetki oli jotenkin tosi kaunis ja mietin vaan mielessä että "ei se elämä ole hassumpaa täälläkään".

☺ Nyt kun vanhoista jutuista pääsin kirjoittamaan niin kerta kiellon päälle. Näin täällä tosiaan pienimmäisen pojan ensiaskeleet ja kuten taisin mainitakkin niin oli kyllä unohtumaton hetki. Sen lisäksi että hän otti ensiaskeleet sanoi hän myös ensimmäiset sanansa. Ette muuten ikinä arvaa mikä se ensimmäinen sana oli? 
-"Saija". Host-vanhempien kanssa naurettiin että en ollut ehtinyt olla täällä kuin pari viikkoa ja hän ensimmäisenä sananaan sanoi sitten mun nimen eikä esimerkiksi äitiä tai papaa. :D Nykyään hänen sanavarastoonsa kuuluu lisäksi vielä : kukka,kakka ja tätä.

☺  Vanhempi pojista on aivan hullaantunut Yakari lastenohjelmaan. Ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla hän haluaa leikkiä Yakaria. Näkisittepä kun tämä Yakari tulee telkkarista, pienen pojan silmät kirkastuu samantien ja kasvoille nousee leveä hymy. :D Sama tapahtuu myös silloin kun hänen kanssaan leikkii innokkaasti. Toinen tykkää niin kovasti kun leikeissä kommunikoidaan myös hänen kanssaan, eikä ole paljoa itseltäni vaadittu että heittäydyn leikkeihin ja keskityn leikkitilanteisiin kunnolla.

☺  Some-aikani on vähentynyt. Edelleenkin vietän kyllä puhelimen äärellä aivan liikaa aikaa ja täällä varsinkin "vapaa-ajalla" tulee melkeinpä pelkästään vain selailtua somea. Päivisin kuitenkin aika kuluu aivan muuhun eli poikien hoitamiseen ja heidän kanssaan leikkimiseen + ruuan laittoon sekä kotitöihin.
Usein puhelin on teillä tuntemattomilla ja sitten illalla selaan läpi päivän "tapahtumat" ja se joskus verottaa ajastani useita tuntejakin. Hyvä puoli on kuitenkin se että päivisin olen suurimmaksi osaksi irti puhelimestani. Kirjoitan ihan niinkuin olisin pahimman luokan some-addikti mutta en kai nyt sentään, kuitenkin jonkunlaista riippuvuutta mullakin on sen voin myöntää. 

☺ Täällä paistoi alkuviikosta useamman päivän aurinko! Muistaakseni maanantaina sekä tiistaina taisi olla jopa +15 astetta ja ulkona tuntui ihan keväältä. Vaikka huomaankin kaipaavani lunta näin joulun lähettyvillä niin auringosta saa kyllä niiiin paljon iloa ja energiaa. Lisäksi vielä lintujen laulu ja lämmin ilma niin voilá.

☺  Tein kerrankin jotain hyvissä ajoin etukäteen..Ostin nimittäin joululahjat suurimmaksi osaksi jo lokakuussa, silloin se tuntui typerältä mutta ainakin nyt on ollut vähemmän stressattavaa. Eilen kävin vielä Marian kanssa viime hetken jouluostoksilla Dortmundissa ja nyt mun tarvii enään ostaa vain jotain pikkujuttuja niin voin hyvillä mielin lähtä joulunviettoon. Hyvin suunniteltu on kuitenkin puoliksi tehty, eli ehkä mulla ei ole huolta. ;)

☺ Whatsapp. Whatsapp on kyllä niin kätevä sovellus, varsinkin kun se löytyy lähes kaikilta läheisiltä. Pystyy nopeasti ottamaan toiseen yhteyttä joko tavallisten viestien tai ääniviestien muodossa, eikä ole väliä onko ihmisten välillä pari tuhatta vai kymmenen tuhatta kilometriä niin pystyy tavoittamaan toisensa ihan hetkessä. On helppoa kun aupair kamuilta saa whatsapp-ryhmissä apua jos iskee jokin kiperä tilanne tai vastaava ja pystyy muutenkin antamaan/saamaan vertaistukea. Perheeseen ja suomikamuihin yhteydenpito on helppoa,nopeaa ja ilmaistakin vielä kaikenlisäksi, eikä siihen tarvita muuta kuin toimiva nettiyhteys. Tähän mainittakoon vielä kivana juttuna viikolla käyty skype-puhelu ystävän kanssa,haleja sinne. :)

☺ Tänään jäljellä 5 päivää! Onhan tätä jo odotettukin. Viiden päivän päästä istun lentokoneessa ja määränpäänä on Suomi. Oon odottanut tätä "lomaa" kuin kuuta nousevaa, enemmän kuin mitään reissuja täällä Saksassa. Pääsen rentoutumaan omiin kotimaisemiin ja ennen kaikkea näkemään omia rakkaita läheisiä. Sekä tietenkin viettämään joulua! Joulu on saanut tänä vuonna aivan erilaisen merkityksen kuin aikaisempina vuosina. Perheen sekä läheisten merkitys korostuu tänä jouluna vielä entisestään enkä voisi toivoakkaan mitään enempää, maailman parhain joululahja on se kun pääsen kotiin.

+☺ Tämä nyt ei varsinaisesti liity koko tekstiin yhtään mitenkään, mulla tuli nimittäin tosta alussa mainitsemastani Risto Räppääjä asiasta yks juttu mieleen. Kävin ennen tänne Saksaan lähtöä autokoulun viimeisen vaiheen ja hakiessani niitä "loppupapereita" autokoululta, autokoulun työntekijä sanoi mulle että näytän aivan Risto Räppääjän Nelliltä. Mulla tuli heti mieleen Nelli Nuudelipää ja nauroin sitten että ompa kaunis kohteliaisuus.Hän sanoi että aina kun on lasten kanssa katsonut Risto Räppääjä elokuvaa ja on nähnyt siinä Nellin on hän miettinyt että Saijassa ja Nellissä on selvä yhdennäköisyys. Googlailtiin sitten kuvia tästä näyttelijä Nellistä ja söpö tyttöhän hän oli, aika imartelevaa että näytän 10-vuotta nuoremmalta jo tässä iässä. :D

PS: Host-äiti oli tehnyt tänään ruuaksi hirvipaistia ja jälkkäriksi kaneliomenoita kermavaahdon kera, ei muuten ollut hassumpaa. ;) 

Kuvituksena toimii tänään Hammin joulumarkkinoilta otetut räpsyt.  

-Saija

TUNNELMAA JA TUNTEIDEN PURKUA

Perjantai yönä hain juna-asemalta tänne meille viikonlopuksi mieluisan vieraan, Alinan. Oltiin viimeksi nähty Oktoberfesteillä ja molemmilla sattui sopivasti vapaa viikonloppu niin sovittiin että nyt ois korkea aika jo nähdä uudestaan. Meillä ei ollut mitään kummempia suunnitelmia viikonlopuksi, ainoastaan se että halusin käydä lauantaina täällä tämän kylän omilla joulumarkkinoilla. Kävimme päivällä kaupassa ostamassa tortillatarvikkeet ja tultiin tänne kotiin sitten valmistamaan ja syömään herkullisia tortilloja.Voittaa kyllä ainakin mäkkärin ruuat mennen tullen tollainen vähän "tuoreempi" tavara. Mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaisia odotuksia tämän kylän joulumarkkinoiden suhteen, tiesin vain että ne ovat todella pienessä mittakaavassa toteutettu. Eihän sieltä markkinoilta paljoa kojuja löytynyt tai huikeita karusellilaitteita, sieltä löytyi kuitenkin jotain aivan muuta tunnelmaa nimittäin. Siellä me istuttiin monta tuntia nuotion ääressä kuunnellen live-musiikkia ja syöden markkinoiden tarjoamia herkkuja. Noilla markkinoilla mulla oli paljon jouluisempi ja rauhallisempi tunne kuin missään isommilla markkinoilla jossa väenpaljoudesta ei tunnu pääsevän millään eroon.

Ainiin! Nähtiin jo joulumarkkinoille mennessä paljon palomiehiä ja heidän "pisteellään" oli kyltti missä luki että voi ottaa valokuvan ja se maksaa euron. Myöhemmin palattiin samaiseen paikkaan uudelleen, siinä juteltiin Alinan kanssa että mikäköhän juttu se kuvaushomma oikein on ja pitäisikö mennä. Kysyin sitten eräältä naiselta joka oli pukeutunut palomiehen vaatteisiin että mikä juttu tämä on, hän vastasi että "puhutteko te suomea?". Meidän molempien ilme oli siinä vaiheessa varmasti aika näkemisen arvoinen eikä me taidettu mitään hänelle vastatakkaan kun oltiin niin hämmentyneitä. :D Siellä me sitten suomeksi hänen kanssaan keskusteltiin ja hän kertoi että oli ollut suomessa vaihto-oppilaana. En olisi kuuna päivänä voinut kuvitellakkaan että täällä pienessä kylässä olisi joku joka osaa puhua suomea tai on edes ikinä käynyt Suomessa. Oli kyllä niin kiva sattuma törmätä tähän tyttöön täällä! :)

Alunperin taidettiin Alinan kanssa puhua että sunnuntaina voitaisiin käydä katsastamassa tämän Werlin kaupunkin joulumarkkinat. Suunnitelmiin tuli muutos kun host-papa näytti lehdestä kuvan kauniilta Soestin joulumarkkinoilta. Syötiin täällä kotona aamupala ja odotettiin että Nikolaus saapuu. Vanhempi pojista oli aivan onneissaan ja poikia kun seurasi niin kyllä siinä silmät vähän kostui, kostuivat muuten vielä enemmän kun huomasin että mullekkin oli tullut paketti ja Alinalle myös. Puolen päivän jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Soestin joulumarkkinoita. Parkkipaikkaa ei tuntunut löytyvän millään mutta onneksi lopulta saatiin ihan hyväkin paikka, eikä meidän tarvinnut ihan mahdottomasti kävellä. Löydettiin kiva spotti missä räpsittiin sitten kymmeniä kuvia toisistamme jonka jälkeen vaihdettiin paikkaa ja taas sama homma. :D Soestissa oli tosi sieviä rakennuksia ja ne ympäröivät myös noita joulumarkkinoita.

Markkinoilta bongattiin ekana yhden kojun päällä liehuva Suomen lippu ja pää kolmantena jalkana rynnättiin katsomaan mitä kojussa myydään, siellä myytiin hunajaa. Markkinoilta lähtiessämme käytiin vielä kyseisellä kojulla uudestaan, kojun myyjä moikkasi meitä suomeksi ja vaihdeltiin hieman "kuulumisia". Kysyin myyjältä mitä hunajaa hän suosittelisi ja päädyin valitsemaan hunajan nimeltä : revontulien tanssi, hän antoi vielä Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi spesiaali alennuksen. :) Toin hunajan siis host perheelle tuliaisiksi markkinoilta. Hunajan lisäksi löydettiin myös suomalaista lämminsavulohta ja ei muuten oo koskaan aikaisemmin maistunut lohi noin hyvältä. Markkinat itsessään oli ihan kivat, ehkä ainoa miinus puoli oli se että kojuja oli ympäri keskustaa ja välillä oltiinkin vähän hukassa että mistä oltiin tultu ja mihin kannattaisi seuraavaksi mennä, mutta saatiin ainakin kunnolla raikasta ilmaa kun käveltiin ympäriinsä. Kokonaisuudessaan kuitenkin näkemisen arvoinen paikka Soest ylipäätään. Illan hämärtyessä markkinoille kuitenkin tuli kamalaa tungosta (kaupat olivat auki, mikä varmasti vaikutti asiaan) ja kun yritettiin kuvata kauniita jouluvaloja/rakennuksia oli se miltei mahdotonta kun aina jonkun päälaki sattui sopivasti kuvaruutuun.

Ehdittiin vielä hetki rentoutua ja syödä täällä kotona ennen kuin lähdin viemään Alinan takaisin juna-asemalle. Viikonloppu meni kyllä  ohi niiiin nopeasti. Tuntui kyllä taas aivan terapialta kun molemmat sai purkaa omia tunteitaan ja oltiin aivan rennosti ilman sen kummempaa kiirettä yhtään mihinkään. Käytiin muuten lauantaina saunassakin rentoutumassa ja meille molemmille tuli aivan yllätyksenä miten "raskaalta" saunominen tuntuikaan näin 4 kuukauden tauon jälkeen. Tästä postauksesta on tullut todella sekava mutta tiivistettynä voisin sanoa että en pistäisi yhtään pahitteeksi jos tälläisiä viikonloppuja olisi jatkossa enemmänkin.

                         -Saija

MARRASKUU

Marraskuussa tuli vierailtua Düsseldorfissa muutaman kerran ja molemmilla kerroilla näin muita aupaireja ja kävimme juhlimassa. Ensimmäisellä kerralla vietettiin halloweenia tyttöjen kesken jolloin yövyttiin Marian kanssa hotellissa ja toisella kerralla olikin tyttöjen ilta sekä party like Gatsby-bileet. Tuntuu että oon julkaissut noilta reissuilta jo kaikki julkaisemisen arvoiset kuvat,tossa kuitenkin nyt tollanen "kaunis" kuva shoppailukadun läheisyydestä sekä tortillapöydän antimista. Kelpais muuten nyt tortillat paremmin kuin hyvin,nam. Düsseldorfissa haluan kyllä käydä vielä joku kerta kunnolla ajan kanssa ilman mitään juhlimisia tai muuta,pelkästään shoppailemassa ja paikkoja kierrellessä. Siihen varmasti on kuitenkin vielä tulevaisuudessakin mahdollisuuksia sillä useat aupair-kamut asuu siellä suunnalla ja matkakaan ei ole mikään älyttömän pitkä.

Pari kertaa kävin myös Münsterissä. Täältä löytyy enemmän juttua ensimmäisestä reissusta kyseiseen kaupunkiin. :) Toisella kerralla lähdin host-perheen mukaan kun he lähtivät eräs viikonloppu leluostoksille. Ajattelin että todennäköisesti mulla on edessä erittäin tylsä lauantai jos jään yksin tänne kotiin niin lähdin sitten heidän mukaansa. Kuvittelin että lelukaupassa olisi mennyt noin puolisen tuntia mutta taidettiin olla siellä sellaiset reilut 3 tuntia,no ainakin päivä meni nopeasti eikä pahemmin ehtinyt tylsyyttä potemaan. En tiedä milloinkohan opin ajattelemaan lapsiperheen aikataulujen mukaisesti = aina kestää kauemmin kuin alunperin oli tarkoituksena. Lelukaupan jälkeen käytiin vielä syömässä Arkaden kauppakeskusessa yhdessä bio-ravintolassa jonka jälkeen ajeltiin takaisin kotiin suoraan iltapalapöytään.

Kelit olivat kuun alkupuolella todella kohdallaan! Aurinko paistoi ja puut olivat kauniissa ruskassa. Sitten loppukuusta alkoi kuitenkin ne "synkemmät" kelit ; vettä satoi,myrskysi ja viimeisetkin lehdet tippui kaikista puista. Olisiko ollut marraskuun puoliväli kun täällä oli jonkilaista myrskyä ilmassa ja öisin en saanut unta kun tuuli humisi niin kovasti. Tuntuu että kokoajan on vain pimeää vaikka aurinko laskeekin (vasta) joskus viiden aikoihin päivällä. Välillä huomaan että kaipaan sitä että olisi lunta,varsinkin näin joulun alla. Tuntuu typerältä kuunnella joululauluja kun pihalla on +10 astetta,nurmikko on aivan vihreää ja aurinko paistaa. En malta odottaa että tunnen ja kuulen lumen narskuvan mun kenkien alla! Jos olisin ollut kokoajan suomessa niin todennäköisesti vaan valittaisin jos olisi kauheesti lunta..:D Noei nyt sentään kyllä lumi kuuluu jouluun sekä talveen muutenkin,ihana piristys ruiske pitkän/pimeän talven keskelle ja ehkä sitä lunta(kin)nyt vasta osaa arvostaa kun tänne sitä ei ainakaan pysyvästi oo tullut/oo tulossa. 

Ja kuten elämässä yleensäkkin niin myös marraskuussa oon käynyt läpi erilaisia tunteita. Oon ollut surullinen ja välillä itkenyt aika paljonkin. Yleensä näin käy jos esimerkiksi äiti/ystävä lähettää kuvan suomesta tai jos päällä on jokin kova ikävä aalto. Marraskuussa lähetin muuten kirjeen mun ystävälle suomeen ja itkuhan siinä tuli kun sain snäppejä missä kirje avattiin ja näin miten liikuttunut hän oli + itkin onnesta että mun elämässä on tollanen ihminen <3 + tuli melkoisen kova ikävä. Toisessa kuvassa mun tunteena on varmaan lähinnä epätoivo.:D Olin nimittäin mahataudissa ja vielä reissun päällä.. Sitä vaan toivoi ettei joutuisi kaikkia junamatkoja oksentamaan ja kuten naamataulusta saattaa huomata olin aika heikossa kunnossa,kyseisenä päivänä en syönyt mitään ja taisin juoda yhden vesilasin mikä onneksi pysyi kuitenkin sisällä. Iloinen olen ollut myös! Onneksi :D Hymy tulee huulille edelleen pienistäkin asioista eli ainakin toistaiseksi täällä ollaan säilytty ihan samana Saijana kuin suomesta lähtiessäkin. Pakko sanoa vielä että jokaisessa kuvassa olen ilman minkäänlaista meikkiä. Sellainen on mun arki minä : hiukset pesty ties milloin viimeksi & ne on laitettu kiireessä sotkunutturalle,meikkiä kasvot ei ole nähneetkään,silmäpussit koristaa kasvoja 5 päivää viikossa ja vaatteet ovat milloin missäkin kuolassa tai ruuan tähteissä. Päiväkodin tädit varmaan ihmeissään että minkähän rönttäiitan tämä perhe on tänne oikein ottanut lapsia hoitamaan kun joka päivä menen jossain kuluneissa verkkareissa/mahdollisimman rennoissa vaatteissa sinne.:D Lasten kanssa on kuitenkin paljon mukavampaa touhuta ja kontata menemään pitkin lattioita kun on rennot sekä mukavat vaatteet itellä päällä. Luonnonlapsena mennään siis mutta ei haittaa ollenkaan,just the way i like it.

Ruokaaaa. Oon laittanut vähän kaiken makuisia ja näköisiä ruokia. Kaikki on ainakin pienemmälle pojalle maistunut ja ei mullakaan mitään ongelmia niiden syömisen suhteen oo ollut,täytyy koputtaa nyt puuta. :D Mitään maailman terveellisempiä ruokia täällä ei todellakaan syödä mutta ihan tavallista kotiruokaa kuitenkin. Viime viikon perjantaina päätin raskaan viikon päättymisen ja viikonlopun kunniaksi leipoa omenapiirakan. Ensimmäistä kertaa tein itse vaniljakastiketta,enkä muuten oo aikaisemmin ajatellut edes että sekin on tosi helppoa ja nopeaa tehdä itse! Piirakastakin tuli ihan hyvä tosin pohja oli vähän erilainen mitä kuvittelin että siitä olisi tullut. 

Marraskuussa vietettiin myös suomessa isänpäivää ja ensimmäisessä kuvassa näkyy kortti minkä laitoin postissa menemään kohti suomea. Enemmän mun ajatuksia tämän vuotisesta isänpäivästä voi lukea kun selaa pari postausta taakse päin. Menetin monia yöunia sen takia kun selailin puhelimesta iltalehden sovellusta ja luin kaikkia uutisia ympäri maailmaa. Tietenkin omassa päässä aina suurentelee asioita (niin kuin myös suomen media näyttää tekevän) ja aina nukahti tietynlaisessa pelkotilassa. Yksi ilta sitten päätin että poistan koko sovelluksen ja laitan puhelimen muutenkin syrjään heti kun alkaa kunnolla väsyttää. Puhelimen tilalle otin sitten iltalukemiseksi pojilta tollaisen kirjan. Lasten kirjahan se on mutta hyvä sellainen ; toisella sivulla kirjoitetaan suomeksi ja toiselle sivulle sama teksti on käännetty saksaksi. Sain muuten paljon levollisemman olon itselleni kun jätin uutisten selaamisen pois ja otin kirjan lukemisen tilalle. Päiväkodissa oli myös laternenumzug eli lyhtykulkue jossa jokaisella lapsella oli oma lyhty ja kuljettiin sitten iltapimeällä tuolla sellainen pieni reitti yhdessä. Kulkueen jälkeen mentiin vielä päiväkotiin syömään brezeleitä ja ulkona soitti orkesteri. Yhdestä työpäivästä erityisesti oon ylpeä! Kävin yksin poikien kanssa ikeassa ja siellä vierähtikin sellaiset 4 tuntia. Ilman mitään ongelmia ja meillä oli tosi kiva reissu. Työpäivä oli todella pitkä mutta selviydyin hyvin ilmaan minkäänlaisia väsymyksen oireita tai muita,jeee.

Viime viikonloppuna matkustin Bochumiin sillä siellä oli Suomi seurakunnan joulujuhlat. Kahdentoista aikoihin olin perillä ja tavattiin Marian kanssa jonka jälkeen mentiin kiertelemään joulumarkkinoita. Söpössä pienessä kahvilassa kahvittelujen/lämmittelyjen jälkeen Marian host-mama haki meidät keskustasta ja suunnattiin kohti erästä kirkkoa. Siellä oli suomalais-saksalainen jumalanpalvelus ja Suomikoulun oppilaat näyttelivät/lukivat jouluevankeliumin. Aluksi tuntui todella oudolta kun ympärillä puhuttiin paljon suomea mutta hetken päästä oli sellainen olo että ois halunnu vaan halata kaikkia kun tuli niin kotoisa tunne. :D Kirkosta siirryttiin seurakunnan tiloihin missä oli todella tiivis tunnelma sillä tuolit olivat ihan kiinni toisissaan mutta ainakin oli lämmin ilmapiiri. Kaksi pitkää pöytää oli katettu jouluisesti ja suomi tunnelmaa unohtamatta sieltä täältä löytyi pieniä suomen lippuja. Pöydistä löytyi myös suomiherkkuja (saksalaisista aineksista valmistettuna) kuten joulutorttuja ja mustikkapiirakka,vaikka niitä olikin todella kiva syödä niin huomasi sen ettei ne aitoja suomalaisia kyllä voita. Kirkossakin lauloimme jo suomalaisia joululauluja mutta tuolla seurakunnan tiloissa tunnelma oli ihan erilainen ; kaikki lauloivat kovaan ääneen ja oikein antaumuksella. Empä ole muuten aikasemmin miettinyt niin tarkasti esimerkiksi Sylvian joululaulun sanoja,itkussa oli pitelemistä kun siellä me suomalaiset sitä yhteen ääneen lauloimme. Oli kyllä todella kiva "tapahtuma" ja tuli ihanan jouluinen tunnelma heti noista suomalaisista joululauluista,niitä olisi voinut laulaa kyllä pitemmällekkin iltaan. Illalla mentiin vielä Bochumiin joulumarkkinoille,valot olivat pimeällä todella kauniita mutta ihmisiä oli kyllä mun makuun aivan liikaa liikkeellä..

Siinä tiivistettynä mun marraskuu. Sopivan menevä kuukausi mutta tietenkin sairastelut olisi jättänyt välistä jos vain voisi valita. Muutama kotiviikonloppu myös mahtui marraskuuhun mutta niitä kyllä kaipasinkin,varsinkin noiden Düsseldorfin reissujen jälkeen. :D Pahoittelut vielä kun kuvat näyttää taas menevän oman tahtonsa mukaan ihan mihin sattuu. Pitää opetella ilmeisesti joku uusi keino minkä kautta kuvat tänne laittaa kun blogger näyttää vähän pistävän vastaan. 

-Saija