keskiviikko 25. marraskuuta 2015

YKSINÄISYYS


Pidemmän aikaa oon jo mielessäni pyöritellyt aihetta yksinäisyys ja sitä että kirjottaisinko asiasta tänne vai en. Haluan kuitenkin pitää tämän blogin mahdollisimman aitona ja kertoa myös niistä "huonoista" hetkistä ja asioista. Tietenkin kaikki todella henkilökohtaiset jutut jätän tämän ulkopuolelle mutta ehkä on kiva että täällä on myös jotain muutakin kuin pelkkää ainaista iloitsemista ja ihanaa matkustelua. Vaikka kuinka olen miettinyt miten tästä aiheesta kirjoittaisin en vain keksi sitä niin sanottua oikeaa keinoa joten annan ajatuksen vain virrata ja kirjoitan sitten mitä mieleen juolahtaa. Teksti voi olla siis melko sekavaa..

Aluksi voisin kertoa vähän omaa taustaani yksinäisyyden suhteen ja millaisia tunteita mulla on suomessa ollut. Oon sellanen tyyppi joka viihtyy ihmisten keskellä ja tykkää seurustella niin uusien kuin vanhojenkin tuttavuuksien kanssa. Eli toisin sanottuna olen (tosi) sosiaalinen ihminen enkä voisi kuvitellekkaan itselleni esimerkiksi sellaista ammattia missä en olisi päivittäin kontaktissa muihin ihmisiin. Kuitenkin oon samanaikaisesti myös tyyppi joka silloin tällöin tykkää olla yksin omassa rauhassa,en aina kaipaa ympärilleni hälinää ja nautin hiljaisuudesta sekä rauhasta. 
Yksin oleminenhan ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisi yksinäinen,ainakaan mun mielestä. Yksinäisyys on sitä että vaikka sun ympärillä ois sadoittain ihmisiä voit siitä huolimatta tuntea olosi yksinäiseksi. 
Kotonakin mun olo oli joskus syystä tai toisesta yksinäinen,mutta kellä nyt ei olisi?  Välillä täällä tunnen oloni vaan todella yksinäiseksi ihan pienienkin asioiden takia. 




Yksi syy on kielimuuri,se että mun elämä on todella "rajoittunutta" tän talon ulkopuolella enkä voi olla oma itseni. Tulee mieleen yksi esimerkki tähän kieliasiaan liittyen; kävin tossa pari viikkoa sitten yksin postissa ja mun oli tarkoitus lähettää suomeen isänpäiväpaketti. Kysyin postissa onko heillä pakettia mihin nämä tavarat voisi laittaa (seinillä oli jos jonkinmoista pakettia ja kirjekuorta),myyjä huomasi että en osaa kieltä ja vastaukseksi sain että mun täytyy se hankkia jostain muualta.. Pitkän päivän jälkeen väsyneenä kävelin lähellä olevaan kauppaan ostin ison kirjekuoren,kynän sekä teippiä ja kävelin takaisin autoon missä itku kurkussa pakkasin tavarat kuoreen. Väsymyksellä oli tässä(kin) tapauksessa iso vaikutus mutta oli vaan niin hyväksi käytetty olo sillä hetkellä ja kun kerroin host-mamalle tapahtuneesta hän sanoi ettei työntekijät ole koskaan aiemmin noin tehneet,eivätkä he niin saisi tehdäkkään. Jos näin olisi käynyt suomessa ois tämä tyttö laittanut vastaan ja aikalailla,täälläkin oisin voinut niin tehdä mutta kappas kun en osaakkaan. Moni varmasti miettii miksen tee tälle kieliasialle jotain mutta se on melko hankalaa kun se ns.este puhumiseen on oman pään sisällä. Todennäköisesti yksi harvoista keinoista miten sitä lukkoa sieltä pään sisältä saa edes vähän avattua on se kielikurssi,maybe someday..

Ennen tänne lähtemistä muistan kuinka tosi monen kaverin kanssa sovittiin että skypetetään ja pidetään yhteyttä usein,miten kävikään? :D Aika karua huomata kuinka jotkut puolitutut kyselee kuulumisia enemmän kuin ne kaverit joiden kanssa olen viettänyt enemmän aikaa. Mitä enemmän totakin asiaa miettii niin sitä pahemmaksi se muuttuu ja tuntuu yksinäisemmältä täällä. Otan myös paljon enemmän itseeni täällä sen jos ryhmäkeskusteluissa viestini ignoorataan tai jollain ei ole "aikaa" puhua mun kanssa,vaikka sitähän sattuu kokoajan sattui suomessakin.. Ymmärrän kuitenkin että kaikilla on suomessa oma elämä ja paljon muutakin ajateltavaa kuin se mitä mulle kuuluu. On niin sydäntä lämittävää huomata että on myös niitä tyyppejä ketkä laittaa whatsapissa viestiä ja sanoo että on ajatellut mua,kyselee kuulumisia ja kertoo että odottaa sitä kun nähdään taas <3. Jokainen ystävyys suhde pitää kuitenkin olla molemminpuolinen eikä se toimi niin että vaan suomesta laitetaan mulle viestiä ,tietenkin munkin pitää olla heihin yhteydessä. Onneksi on kuitenkin snapchatin mystoryt ja instagramit että edes sitä kautta pysyy kärryillä mitä toisten elämässä tapahtuu..:Dd Toivottavasti tästä ei tuu sellaista kuvaa että jollain tavalla syyllistäisin ihmisiä se ei nimittäin oo tarkotus,ei todellakaan yritän vaan jotenkin nyt saada omia ajatuksia kerrottua tähän.



Mulla saattaa tulla yksinäinen olo esimerkiksi päiväkotireissuilla sillä siellä kaikilla on niin omat kuvionsa,vanhemmat tuntevat toisensa ja juttelevat keskenään. Olen niin ulkopuolella kaikesta ja vielä yhtenä esimerkkinä voisin sanoa kaikenlaiset juhlat (saksalaisten kesken) siellä puheen sorinan keskellä istuu yksi outolintu,Saija,joka ei ymmärrä mitään mistä puhutaan ja olen kuin omassa kuplassani. Se on tosi rankkaa henkisesti eikä mulla ollut tollasista tilanteista mitään käsitystä ennen tänne tuloa. Oppii ainakin arvostamaan suomessa kommunikointia vieläkin enemmän. Todennäköisesti mua pidetään lähikaupassa (suomessa siis) ihan hulluna kun kehun jokaista asiaa mikä päähän juolahtaa koska tulen varmasti nauttimaan siitä että mua ymmärretään sanoin mitä tahansa,aksentista puhumattakaan.

Suomessa perheeseemme kuuluu meidän kaikkien oma pieni vauva,nimittäin koiramme Siru. Siru on auttanut mut lukemattoman monta kertaa läpi henkisten vaikeuksien ja ollut mun tukena aina. Täällä perheessä ei ole ollenkaan lemmikkieläimiä mikä on tosi harmi sinänsä,sillä minä ainakin kaipaan eläinten seuraa tai ainakin oman koirani. Tätä asiaa on hankala selittää ihmisille ketkä eivät ole koskaan omistaneet mitään lemmikkiä ja heille tälläiset asiat saattaa kuulostaa tosi omituiseltakin mutta uskon että kaikki he keillä on tai on joskus ollut lemmikki tietävät mistä puhun. Se side sekä rakkaus mikä ihmisen ja eläimen välille voi tulla on jotain ihan uskomatonta. Täällä kun on kaukana kotoa niin tajuaa vielä paremmin sen että Siru on maailman paras ystävä. En malta odottaa että pääsen taas paijaamaan tuota pientä karvapalloa <3.



Onnekseni en kuitenkaan tunne yksinäisyyttä jokainen tunti tai edes jokainen päivä. Tulee sellaisia aaltoja ja joskus tuntuu että niiden aaltojen alle meinaa hukkua,mutta toistaiseksi ainakin on selvitty. Sama homma on ikävän kanssa,en tunne sitä joka hetki mutta silloin tällöin se iskee oikein kunnolla. Maailmassa on kuitenkin niin paljon yksinäisiä ihmisiä että mun valitukset on pientä heidän elämäänsä verrattuna. Olen huomannut myös sen että pienilläkin teoilla tai sanoilla on iso vaikutus omaan mielialaani,päiväni piristys saattaa olla viesti ystävältä,poikien nauraminen tai se kun  päiväkodista lähtiessä tuntematon äiti/isä avaa meille oven ja kiittäessäni sanoo vain että "mielelläni".On myös onni että olen tutustunut täälläkin uusiin ihmisiin ja viikonloppuisin mulla on mahdollisuuksia aina treffailla heidän kanssaan,arki onkin sitten asia erikseen. Tässä vajaan kolmen kuukauden aikana olen käynyt läpi tunteita ääripäästä toiseen ja sen voin jo tässä vaiheessa sanoa että mitään vastaavaa en ole henkisellä tasolla koskaan aiemmin kokenut. 


-Saija

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

GIRLS' WEEKEND

Matti myöhäisenä ajattelin nyt viimein kertoa vähän viime viikonlopusta. Tosiaan viime viikon perjantaina hyppäsin taas junaan ja suuntasin Düsseldorfiin viettämään tyttöjeniltaa ihanien suomitypyjen kanssa. Iltaan kuului paljon hyvää ruokaa,juoruilua,naurua ja seurasta nauttimista. Voin muuten rehellisesti sanoa että kyllä tollaset illat keventää mieltä niin paljon ja saa energiaa tulevaan. Tuntui ihan kun ois ollut suomessa kun meilläkin oli tapana aina silloin tällöin pitää kamujen kanssa tortillailtoja. Vaikka juhliminen on silloin tällöin tosi kivaa niin musta tuntuu että tykkään enemmän tollaisista koti-illoista, siitä että voi olla vaan rauhassa keskenään,ilman mitään kiirettä ja stressiä.








Jäin yökylään Sannin luo ja nukkumaan taidettiin laittaa vasta kahden jälkeen,oli niin paljon asiaa. :D Olin loppuviikosta ollut vähän "heikommassa" kunnossa pienen kuumeen vuoksi ja aamulla huono olotila alkoi taas nostaa päätään. Heräsin seiskan pintaan ja selasin hetken puhelinta,sinne oli tullut viesti terroristiuhasta,tietenkin heti paniikissa googletin kaikki mahdolliset ulkoministeriöt yms. Kunnes törmäsin uutisiin Pariisin tapahtumista.. En sitten enään nukkunutkaan vaan peloissani tärisin peiton alla ja olin aivan shokissa. Olisi tuosta aamusta vaikka kuinka paljon kerrottavaa mutta ehkä jätän ne tällä kertaa väliin.  Puolen päivän aikoihin lähdettiin keskustaan shoppailemaan ja treffattiin muut tytöt. Pitkän ruokapaikan etsimisen ja syömisen jälkeen palattiin Sannin luo hetkeksi laittautumaan mistä jatkettiin vielä Jessin luo.

  


Aluksi tunnelma oli ehkä hieman jännittynyttä kun tavattiin uusia ihmisiä mutta pikku hiljaa me jo yhdessä tanssittiin/laulettiin menemään pitkin asuntoa.Lauantaina oli siis Party like Gatsby-bileet minne mekin illan mittaan suunnattiin. "Juhlissa" taas huomasi kuinka paljon ihmiset täällä panostaa pukeutumiseen,suurinosa juhlijoista oli kuin suoraan 1920-luvulta. Jälleen kerran tunsi olonsa alipukeutuneeksi mutta ei kauheasti ole ylimääräistä rahaa,varsinkaan mihinkään teemapukeutumisiin sillä tollaisia vaatteita/asusteita ei varmaan käyttäisi ikinä enään uudestaan. Siitä huolimatta ilta oli todella onnistunut ja näissä bailussa musiikkikin oli just kohdallaan! Tilat oli kivoja,ihmisiä oli todella paljon mutta ei silti tullut liian ahdasta tunnelmaa ja tanssilattiat olivat joka puolella aivan täynnä.  





Lauantai-sunnuntai välinen yö onkin sitten yksi tarina erikseen.. Oksentelin koko yön ja sunnuntai aamunkin eikä mikään pysynyt sisällä. Kamalan tarkasti en viitsi tosta olotilasta tai muusta alkaa kirjoittelemaan sillä joillekkin saattaa tulla jo pelkästä lukemisesta pahaolo,mutta erittäin heikossa hapessa olin sen voin sanoa. Selvisin kuitenkin tänne kotiin lepäämään ja maanantain olin sairasvuoteessa samaan aikaan kun kyseinen pöpö jylläsi myös muissa perheenjäsenissä. En edes muista milloin viimeksi mulla on ollut oksennus-/mahatautia mutta host-vanhemmat kertoivat että päiväkodista saa tollaisia pöpöjä erittäin helposti,ehkä mun kannattaa siis myös jatkossa valmistautua  tollasiin tauteihin. Kiitos Reijalle että sain yöpyä sun luona ja samalla anteeks kun en ollut mitään maailman hehkeintä seuraa,ens kerralla parempi tuuri toivottavasti mukana..:D Vaikka kyseisestä viikonlopusta on vasta viikko aikaa niin tuntuu että oon unohtanut jo joitain asioita,mutta ehkä tässä kuitenkin oli nyt kaikki oleellinen.

-Saija

perjantai 13. marraskuuta 2015

SAPE KOKKAA // SALAATTI OHUKAISET


Tarkoituksena oli kuvata teille pinaatti ohukaisten ohje mutta valmistusvaiheessa tulikin pieni mutka matkaan. Edellisiltana päätin että seuraavan päivän ruuaksi voisin tehdä pinaattilättyjä,pakasteessa ei kuitenkaan ollut yhtään pinaattia eikä tuorettakaan jääkaapista löytynyt. Aamulla päiväkotireissun jälkeen lähdettiin nuorimmaisen kanssa kohti lähellä sijaitsevaa kasviskauppaa pinaatin toivossa. Eihän sitä sieltäkään enään löytynyt joten päädyin ostamaan field saladia,yritin googlailla millä nimellä tämä salaatti on suomessa mutta ainakaan peltosalaatin nimellä en löytänyt. Kun soseutin salaattia mietin mielessäni että mikähän fiasko tästä taas syntyy sillä haju oli juuri sama kuin kesäsin nurmikon leikkaamisen jälkeen. Kokeilin kuitenkin muutamaan ohukaiseen miltä maku maistuu ja itsekkin yllätyin sillä maku oli todella hyvä! Hostpapa ei olisi arvannut että ohukaisissa on jotain muuta kuin pinaattia ellen olisi sitä hänelle sanonut joten maku oli todella samanlainen kuin ohukaisten pinaattiversiossa.Tälläkin kertaa huomasin että ruuanlaitossa kannattaa ottaa "riskejä" eikä aina orjallisesti noudattaa ohjeita. Salaatti ohukaiset nimenä kuulostaa todella erikoiselta mutta en keksinyt parempaakaan ja jos salaatin suhteen on liian epäileväinen nämä voi aina tehdä myös pinaattiversiona. :D




Ainekset:

8 dl maitoa

1-2 tl suolaa

4 dl vehnäjauhoja

1-2 rkl voisulaa

150-200 g tuoretta jauhettua pinaattia (myös pakastepinaatti käy hyvin tai kuten minä tällä kertaa käytin salaattia.)

- 1-2 kananmunaa

- 1 tl sokeria

Paistamiseen

-voita




Valmistus:

-Mausta kylmä maito ja vatkaa joukkoon vähitellen vehnäjauhot.

-Lisää joukkoon voisula.

- Taikina saa seistä noin tunnin verran jotta jauhot turpoavat.

- Taikinan "seisomisen" jälkeen lisää joukkoon peratut,huuhdotut ja jauhetut pinaatinlehdet. Itse käytin jauhamiseen ihan vain tavallista sauvasekoitinta ja hyvin hoiti asiansa.

Viimeisenä vielä taikinan sekaan lisätään sokerin kera vatkatut kananmunat.

- Sitten paistamaan! Kuumenna ohukaispannu,ruskista rasva ja paista koeohukas. Tarkista samalla suola-ja jauhomäärä.

- Jatka paistamista taikinan loppumiseen saakka ja nauti lämpimät ohukaiset esimerkiksi puolukkahillon kera.












 Aikasemmin olen tehnyt näitä pakastepinaatilla ja en oikein osaa sanoa kumpi versio oli parempi. Tällä kertaa mulla tais tulla vähän liikaa suolaa joukkoon joten ohukaiset oli melko suolaisia mutta muuten tosi hyviä ja nopeita valmistaa,suosittelen kokeilemaan! 



-Saija

maanantai 9. marraskuuta 2015

SATURDAY WITH ME


                              07:00


Kello soi epätavallisen aikaisin (viikonloppu aamuksi) jo seitsemältä sillä oli aikainen lähtö reissun päälle ja mun piti käydä suihkussakin. 


7:00-7:30 

Herättyäni selasin vielä instagramin,snapchatin ja whatsappin läpi jonka aikana sain viimeisetkin unihiekan rippeet pyyhittyä silmistä.Mun pitäis päästä eroon siitä tavasta että viimeisenä asiana illalla katson puhelinta ja saman teen myös aamulla..




Suihkuun pääsyä odotellessani leikkasin ja viilailin kynsiä (yritin epätoivoisesti kuluttaa aikaa..) Lopulta pääsin vähän jälkeen puoli kasi suihkun puolelle ja pienellä kiirellä kävin pesemässä hiukseni jonka jälkeen rasvasin ihon yms.



7:45-8:30 

Meikkaamisessa oon kaikkea muuta kuin mestari ja saan yleensä meikkini hoidettua todella nopeasti.Kiireessä se on hyvä juttu sillä sain suhteellisen normaalin näköisen meikin noin kymmenessä minuutissa,mitä nyt eyelinerit oli pitkin luomia mutta mitäs pienistä.:D Meillä oli tosiaan tarkoitus lähtä reissuun jo puoli yhdeksältä ja menin aamupalalle 20 yli..Olin ajatellut että keitän puuron sillä sen saa nopeasti alas mutta päädyin syömään sämpylöitä kuten muutkin. 


8:40-9:40

Määränpäänä oli tällä kertaa Münster! Host mamalla oli Münsterissä jokin työjuttu ja hän kysyi että haluaisinko lähteä samalla kyydillä sinne kiertelemään kaupunkia,totta kai halusin. Oltiin vähän ennen kymmentä perillä eli kovin pitkä välimatka ei ollut kyseessä.











  10:00-12:00 

Perille päästyämme hostmama lähti kohti työjuttuaan ja päädyin kiertelemään keskustassa. Oikeastaan ensimmäisenä asiana kävelin Zaraan ja päätin että mun on ostettava nyt viimeistään itselleni käsilaukku,sillä kamera painoi kaulassa ja pikkulaukkuun ei mahdu niin hyvin tavaraa. Olin niin "fiksu" kotoa lähtiessäni etten ottanut isoa käsilaukkua mukaan ollenkaan ja vaikka täällä oon yrittänyt sitä täydellistä yksilöä joka kaupasta etsiä niin mitään varteenotettavaa vaihtoehtoa ei ole osunut silmään. Onneksi Zarasta kuitenkin löytyi suhteellisen kivan näköinen laukku joka helpotti ainakin tavaroiden kantamista kummasti,eikä kamerakaan vesisateella kastunut kun oli vähän suojaa päällä. Kävelin tosi paljon noinkin lyhyessä ajassa ja viimeiset tunnit istuskelinkin jossain penkeillä joko ulkona tai kauppakeskuksissa kuluttamassa aikaa.(Mitä mulle on tapahtunut kun ei ees shoppailu enään kiinnostanut?!)




Puhelimen navin kanssa kuljin paikasta toiseen etsien ruokakauppaa sillä pikkunälkä pääsi iskemään.Kerrankin vähän ennen totaalista turhautumista huomasin että kadun toisella puolella on jokin pulju mistä sain ostettua suklaapatukan ja vesipullon. Suomalaisuuteni tuli esiin taas kunnon junttiutena kun kauppakeskuksen penkeillä yritin saada uudesta laukusta sellaista kankaista lenksua (?) hampaillani pois,enkä todennäköisesti näyttänyt kovin fiksulta käsilaukun kahva suussani. Vanhempi nainen istui vieressäni ja kysyi minulta saksaksi jotain,vastasin etten ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Nainen kertoi englanniksi että voin mennä kassalle poistamaan renksun laukustani ja tein työtä "käskettyä",hetken päästä kyseinen nainen seisoi vieressäni kertoen että olen aivan väärässä paikassa.. Hän vei minut oikeaan paikkaan ja sanoi että voi kysyä asiaa saksaksi puolestani,kassaneiti napsaisi renksun saksilla nopeasti pois ja mun päivä muuttui tämän naisen ansiosta heti paljon paremmaksi. Niin ihanan ystävällinen rouva,lisää tälläisiä!





12:00-13:00

Reissuun seurakseni sain ihanan Reijan joka saapui Münsteriin vähän ennen kahtatoista. Kuten whatsapp kuvasta huomaa sijainnin jakaminen ei kauheasti helpottanut kun kyseessä oli toisen löytäminen..Luulimme että oltiin lähellä toisia kun kummatkin puhelimessa sanoi että "oon tämmösellä kirkolla nyt" laitettiin kuvaa toiselle että millanen kirkko on kyseessä ja totta kai oltiin eri puolilla tätä shoppailukatua aaivan eri kirkkojen luona.. Homma meni aika surkuhupaisaksi kun epätoivoisesti yritin miettiä miten löydetään toisemme,kuljeskellen pitkin jos jonkinnäköisiä katuja ja samanaikaisesti alkoi vesisade. Lopulta kuitenkin löysimme toisemme noin tunnin etsimisen jälkeen,onneksi vältyttiin kuitenkin pahoilta eksymisiltä.Taisin Reijalle todetakkin että näin käy kun laitetaan kaks suomalaista isoon kaupunkiin.








                           13:00-15:00

Molemmilla meistä oli kamala nälkä (yllätys,yllätys..) joten ensimmäisenä päädyttiin etsimään ruokapaikkaa. Ihan lähistöltä löytyi Vapiano jossa kumpikaan meistä ei ollut koskaan aikasemmin käynyt ja koska monet ovat suomessa kyseistä ravintolaa niin kovasti hehkuttaneet päädyttiin kokeilemaan millaista sapuskaa heiltä löytyy. Tilaus systeemi meni aluksi aivan yli ymmärryksen mutta lopulta kaikki kuulostikin tosi loogiselta ja helpolta. Tilattiin molemmat pitsaa eikä valmistuksessa mennyt kovinkaan kauaa,pastajonoissa oli paljon enemmän ihmisiä joten niitä olisi varmasti saanut odottaa vähän pitemmän tovin. Pizzojen jälkeen tilattiin vielä pari kipaletta erilaisia kakkuja ja oli muuten hyviä,varsinkin toi suklaaunelma joka oli listallakin nimellä Death by chocolate.Kun on hyvää ruokaa ja seuraa niin aika lentää aivan siivillä,varsinkin kun on niin paljon keskusteltavaa.



15:00-16:30

Mun missiona oli löytää uudet farkut. Arvatkaa vaan löysinkö,taaskaan? Käytiin parissa kaupassa ja jonotettiin varmaan puolet ajasta sovituskoppeihin eikä kummallekkaan meistä lopulta tarttunut mitään uutta mukaan. No säästettiin ainakin ne vähäisetkin rahat.. Mikä siinä muuten onkaan että farkkujen ostaminen on ehkä ärsyttävintä ikinä ja juuri kun luulet löytäneesi kivat yksilöt ne ei istu jalkaan ei sitten ollenkaan. En aio kuitenkaan luovuttaa vaan uskon ja toivon että tämän vuoden puolella löytäisin edes jostain kivannäköiset uudet farkut,alkaa meinaan kohta jo hävettää kulkea noilla vanhoilla kulahtaneilla farkuilla enään missään.










16:30-17:10

Shoppailu ei kiinnostanut joten päätettiin lähteä kävellen katselemaan vähän paikkoja. Autot oli parkkerattu lähelle Aasee:tä ja jo aiemmin aamulla sen ohi kävellessäni kiinnitin huomiota kauniiseen ympäristöön joten mentiin tarkemmin katsomaan millaiselta paikka näyttää lähietäisyydeltä. Ei yhtään hullumpi vai mitä? Käveltiin meren vierustaa pitkin ja Reijan suusta kuului sanat "tuntuu aivan kuin olisi suomessa" en tiedä johtuiko se tosta tunteesta vai mistä mutta kyseinen paikka oli todella ihana ja aion ehdottomasti palata niin Münsteriin kuin kyseiseen lokaatioonkin uudestaan! Harmi kun kaunis auringonlasku ei ehtinyt tallentua kuville,mutta muistoissa se on silti ja kuvat onnistui siitä huolimatta.




17:10-18:30

Pitäisikö Aasee kirjoittaa suomalaisittan Aa-meri vai käytetäänkö yleensä kääntämättömiä versioita? No ehkä sillä ei niin ole väliä,mutta kuitenkin tämän Aaseen rannalla oli todella idyllisen näköinen kahvila-ravintola jonka ulkoterassille menimme. Tilattiin vohvelit juomisen kera sekä keskusteltiin asioista maan ja taivaan väliltä. Ulkona alkoi nopeasti hämärtymään mutta tunnelma oli silti tosi lämmin. Hostmama ilmoitti joskus noin vartin yli kuusi että lähtee tulemaan rantaa kohti. Kun hän saapui vaihdettiin vielä halauksia puolin ja toisin sekä sanottiin Reijalle heipat. Tässä vaiheessa on varmaan sopiva sauma muuten Reija kiittää sua ihanasta päivästä,mulla ainakin oli tosi mukavaa <3.





19:30-20:30

Puoli kahdeksan aikoihin saavuttiin tänne kotiin. Huomasin pöydän reunalla kortin ja kysyin hostmamalta että keneltä noin ihana kortti on tullut. Hän katsoi mua hämmentyneenä ja siinä vaiheessa olinkin jo ehtinyt kääntää korttia,se olikin tarkoitettu mulle. Rakas mummoni oli laittanut kortin tänne,mulla pääsi itkun kun jotenkin kortin tekstikin oli niin ihana,ajatus ja kaikki muutenkin <3. Syötiin myöhäistä iltapalaa ja rupateltiin kuluneesta päivästä en muista tarkalleen mutta ehkä noin puoli yhdeksän aikoihin menin omaan huoneeseen yläkertaan.






 20:30-22:30

 Huoneeseen päästyäni rojahdin samantien sängylle todella väsyneenä. Kummasti taas kuitenkin piti alkaa selailemaan somea (mikä ärsyttävä tapa..)ja siinä vierähtikin sitten tunti jos toinenkin. Kävin iltapesulla ja puoli yhdentoista aikaan sammutin valot ja laitoin hymy huulilla nukkumaan ja näköjään myös hammastahnat poskilla..

Sellainen oli mun tapahtumarikas lauantai! Toivottavasti tästä välittyi edes jotenkin realistinen käsitys tapahtumien kulusta. Ajattelin että tälläinen day with me-postaus voisi olla mielenkiintoisempi viikonloppuisin kun yleensä silloin on vähän enemmän ohjelmaa. En kuitenkaan näe mitään ongelmaa siinä ettenkö voisi myös jonain arkipäivänä kuvata tälläistä,jos jotakuta vain kiinnostaa. 


-Saija