IRTOKARKKEJA JA ITKUNAURUA

Viikonloppuna täällä juhlittiin host-äidin synttäreitä ja Reija saapui tänne mun seuraksi jo perjantai-iltana, saatiin viettää laatuaikaa sunnuntaihin saakka. Täällä oli lauantaina talo täynnä porukkaa, kaikki tietenkin saksalaisia. Oli tosi helpottavaa että pystyi välillä käymään vähän "jäähyllä" (=löhöämässä sängyllä) täällä mun huoneessa. Tollaset päivät on aina tosi rankkoja kun on niin paljon hälinää, puhumattakaan siitä että tää hälinä on jollain muulla kielellä kun suomella. Pitää keskittyä kaikkiin keskusteluihin paljon enemmän ja vie energiaa suomennella kaikkia juttuja yms. Ei tehty "mitään" koko päivänä silti oltiin jo kasin aikoihin ihan poikki molemmat. :D 

Parin päivän aikana juhlimisen ja rentoilun lisäksi syötiin tosi paljon mm. tänne tilattua kiinalaista ja erilaisia kakkuja sekä irkkareita. Kävin poikien kanssa perjantaina ikeassa niin ostin sieltä meille irtokarkkeja joita olin jo pitemmän aikaa himoinnut (Saksassa ei ilmeisesti myydä missään muualla irtokarkkeja).

Käytiin me ulkoilemassakin kun näytin Reijalle vähän tätä meidän pientä kylää ja käytiin lähi huoltsikalla täydentämässä karkkivarastoja samalla. Otettiin myös muutamia kuvia tyylikkäissä sadevaatteissa pipo syvälle päähän vedettynä, tollanen tavallinen sunnuntai-look. Bongasin myös ensimmäisiä kukkia parista puusta! 
Oli aivan ihana saada tännekkin välillä seuraa ja nauraa niin paljon että mahaan sattuu. Ei haitannut vaikka ulkona myrskysi ja tyrskysi kun seurana oli tollanen päivänsäde. 

-Saija

PENKKARIT 2015

Lukio teemalla jatketaan, tällä kertaa ajattelin kertoa vähän viime vuoden penkkareista. Pukua aloin miettiä jo tosi aikaisin ja selasinkin varmaan kaikki mahdolliset naamiaispuku kaupat läpi mitä netistä löysin. Ainut kriteeri oli se että puvun pitää olla jollain tavalla hauska ja mielellään sellainen mitä meidän lukiossa ei ollut aikaisemmin ollut (ainakaan viime vuosina). Päätin sitten pukeutua Johanna Tukiaiseksi. Ajatus tohon lähti noin vuosi aiemmin kun eräs tuttu tokaisi mulle että näytän aivan Tuksulta, toivottavasti vitsillä. :D Kun en keksinyt tai löytänyt mitään muutakaan asua päätin lähtä toteuttamaan tota ajatusta eteenpäin. 

Aluksi mietin etten viitsi pukeutua noin, mutta loppupeleissä mitä väliä?! Ainakin mun kavereiden ilmeet penkkari aamuna ala-aulassa oli kyllä näkemisen arvoiset.. Osa käveli ohi ja kun moikkasin niin tuli outoja katseita "mitä hittoa ootko Saija?!"-lausahduksien ja kovien naurun purskahduksien jälkeen. Puku oli siis onnistunut kun mua ei aluksi edes tunnistettu. Tilasin netistä tollaisen mekon isoimmassa koossa mitä löytyi ja sitten äidin kanssa vähän tuunailtiin sitä. Mulla oli aivan järjettömästi täytettä joka puolella ja rinnat oli isommat entä mun pää. Ei rekassa muuten palellut kun oli niin hyvin lämmikettä. Puvun ja asusteiden lisäksi mulla oli jossain vaiheissa mukana kyltti missä oli Tuksun kuva "Suurin osa suomalaisista on juntteja, jotka ei tajuu mitä on GLAMOUR." tekstin kera.

Penkkari päiväkin oli kyllä ikimuistoinen. Oli ihana nähdä kaikkien pukuja ja yksi kohokohdista oli kun abigaalassa näytettiin meidän toimikunnan tekemä abivideo. Sitä oltiin pitkään ja hartaasti tehty ja oli ihan huippua nähdä se valmiina + kaikkien muiden reaktiot sen nähdessään. Abigaalaan kuului erilaisia leikkejä,kilpailuja,abivideo ,opettajien sketsejä ja lisäksi meidän oma versio Vicky Rostin sata salamaa biisistä. Toistan nyt itseäni mutta oli niiiin huippu fiilis kyllä! Lukio takana päin ja edessä oli vielä huippu ilta. Mentiin illalla vielä kaveriporukalla syömään ja sen jälkeen kaikkien abien kanssa yhdessä etkoille josta jatkettiin vielä baariin. Suosittelen kyllä kaikille osallistumaan noihin lukion toimikuntiin, jos teiltä sellaisia löytyy. Taisin osallistua kaikkiin mitä meidän lukiosta löytyi enkä kertaakaan kyllä osallistumistani katunut. Ikimuistoisia hetkiä kyllä tuli koettua ja ollaankin joskus naureskeltu mitä kaikkea me keksittiinkään ja lisäksi tollaiset on ihan mahtavia keinoja tutustua sekä ystävystyä paremmin ihmisten kanssa. 

-Saija

WANHAT 2014

Ihan omituista kuvitella että siitä on jo 2 vuotta kun oon tanssinut wanhat?! Ehdottomasti yksi lukion kohokohdista ja monen tytön unelmapäivä kun saa kerrankin olla prinsessamekoissa ja hienoissa kampauksissa. Pakko myöntää kun selasin noita kuvia niin tippa tuli linssiin, ikävä tota päivää ja ylipäätänsä koko lukiota. Voispa ajassa palata edes hetkeksi taakse päin.

En tiedä kiinnostaako ketään kuunnella parin vuoden takaisia jaaritteluja tosta päivästä, mutta kerron tiivistetysti jotain. Kokonaisuudessaan oli aivan ihana päivä täynnä jännitystä, innostuneisuutta, iloa ja onnellisuutta. Päivään kuului tietenkin myös ikäviä juttuja kuten ; se että mekko ei aina pysynyt paikallaan se valui tai joko kiristi liikaa, yhdellä jos toisellakkin oli jalat rakoilla ja kampaukset alkoivat illan mittaan löystyä.Koko päivä tanssittiin ja illalla mentiin vielä meidän wanhojen toimikunnan järjestämille jatkoille. Jatkoilla sattui yhtä jos toista minkä takia kaikki eivät nauttineet bileistä ihan täysillä (minä mukaan lukien), mutta oli hauskaa kuitenkin!  

Muistan kun mentiin tanssien jälkeen äidin työpaikalle vaihtamaan mulle vaatteita ja äiti oli avaamassa mekkoa kun tajusin että ensimmäistä ja viimeistä kertaa mun elämässä näytän juuri siltä (meikki,kampaukset yms) kyseinen mekko päällä. Silmät kosteina katsoin vielä viimeisen kerran peiliin ennenkuin päälle vaihtui bilemekko. Mun pitäis saada mekko vielä myyntiinkin, mutta jotenkin aina vaan siirrän myynti-ilmoitusten tekemistä. En oo varmaan vielä aiemmin ollut valmis luopumaan tosta mekosta, mutta nyt ois kyllä jo korkea aika.. :D

Suomessa ei ilmeisesti vielä oo tän vuoden wanhoja tanssittu? Jos ei niin ihanaa päivää kaikille tämän vuoden wanhoille, nauttikaa teidän päivästä täysin rinnoin. :)  

 -Saija

YSTÄVÄNPÄIVÄ // NOTHING COMPARES TO YOU

On ihanaa miten lyhyessäkin ajassa voi luoda ihan korvaamattomia ihmissuhteita ja miten jokainen niistä on jollain tavalla erilainen.

♥  On ystävä kenen kanssa en ollut nähnyt kokonaiseen viiteen vuoteen ja kuulumisiakin oltiin kuluneella ajalla vaihdettu ehkä korkeintaan 4 kertaa. Viiden vuoden jälkeen kun vihdoin nähtiin tuntui kun edellisestä tapaamisesta ois kulunut korkeintaan kaksi päivää. Molemmat jännitimme tapaamista, koska emme voineet tietää miten juttu luistaisi. Ihmeellistä miten noin voikaan käydä, aito ystävyys-suhde on kyseessä sen ainakin osaan sanoa. ♥

♥  On ystäviä kenen kanssa olen reissannut Suomen sisällä sekä ulkomailla ja samalla kokenut unohtumattomia hetkiä. Ollaan kierrelty yhdessä esimerkiksi festareita, risteilyjä, stadion-konsertteja ja kaikenlaisia tapahtumia. Jokainen reissu on tuntunut just sen takia niin kivalta kun ne on saanut kokea yhdessä ihanien ystävien kera. ♥

♥ On ystäviä joiden kanssa aikaa usein vietetään rentoilun merkeissä ; hyviä herkkuja ja leffaa. On ehkä enemmän sääntö kuin poikkeus että siihen leffaan keskitytään korkeintaan sen 10 minuuttia kun asiaa riittäisi vaikka millä mitalla tai leffa on muuten vaan puuduttavan tylsä. ♥

♥  Sitten on myös niitä kamuja kenen kanssa saadaan päättömiä ideoita lähteä juhlimaan johonkin. Bailaukset venyy aamun pikkutunneille saakka ja seuraavana aamuna koomataan siskonpedissä hesen kerrosaterioiden kera ja mietitään (jälleen kerran) ettei enään ikinä lähdetä ulos. ♥

♥ On ystäviä joihin oon tutustunut harrastuksien kautta, joko lapsena tai muutama vuosi takaperin. Yhteisen kiinnostuksen kohteen avulla ollaan tutustuttu paremmin ja ystävystytty. Harrastuksen loppumisten myötä ei nähdä enään niin usein, mutta aina kun nähdään muistaa miksi aikoinaan juuri niiden tyyppien kanssa ystävystyi. ♥

♥ Kaikkia ystäviä en näe niin usein ; eri paikkakunnilla asuminen, koulu tai työt saavat aikataulut päällekkäin ja on mahdotonta nähdä niin usein kuin haluaisi. Nämä ystävät eivät kuitenkaan vedä siitä hernettä nenään, koska ymmärtävät tilanteen itsekkin. Joka kerta kun vihdoin nähdään vaihdellaan kuulumiset pitemmiltä aikaväleiltä, on ihanaa että tietää ihmisten pysyvän rinnalla, vaikka tapaamisten väliin tulisikin pakollisia menoja tai tapaamisten aikaväli venyisi useampien kuukausien mittaisiksi. ♥

♥ On ystävä kenen kanssa oltiin aiemmin kuin paita&peppu. Yökyläiltiin toistemme luona, vietettiin torstai-terapia hetkiä viinitonkan ja suklaalevyn kanssa sekä "juhlittiin" juhannusta kahdestaan pieruverkkareissa hiukset sotkunutturalla. Aina kun facebookiin tuli ilmoitus tiesin että se oli tää tyyppi joka oli laittanut mun seinälle jonkin todella imartelevan kuvan tai toisinaan sieltä löytyi myös hauskoja kotivideoita. Elämä muuttuu ja on tullut uusia kuvioita minkä vuoksi ei enään olla kauheasti vietetty aikaa kahdestaan, enemmänkin isoissa porukoissa. Oot kuitenkin aina mulle tärkeä enkä tuu koskaan unohtamaan meidän seikkailuja, remember that. ♥

♥ On ystävä joka on niiin hajamielinen. Unohtaisi varmasti omat jalkansakkin lentokentän odotuspenkille jos vaan olisi mahdollisuus.  Tyyppi joka ei stressaa turhista ja jonka elämän asennetta kadehtii kerta toisensa jälkeen. Ystävä kenestä on viimeisten vuosien, erityisesti edellisen ja tämän vuoden aikana tullut mulle todella tärkeä. Kun toinen kokee elämässä parhaillaan samoja asioita on hänestä ihan korvaamaton tuki. Ollaan koettu lyhyessä ajassa niin monia hyviä ja myös niitä ei niin hyviä hetkiä yhdessä ja se tekee tästä ystävyys-suhteesta tosi erityisen. My twin. ♥

♥ Vuosia sitten limudiskossa näin tytön josta on vuosien myötä tullut mulle todella rakas ystävä. Tutustuminen alkoi vähän hassuissa merkeissä ja ensimmäiset puheenaiheemme taisi olla muunmuassa menkoista. Ystävä joka vastaa mun romaaniviesteihin aina omalla romaaniviestillään, tukee asiassa kuin asiassa. Ystävä joka saattaa aivan yllättäen ilmestyä oven taakse (Suomessa) suklaalevyn kera ja sanoo että halusi tulla piristämään mua kun oli ohikulkumatkalla. Hänen kanssaan ollaan jaettu miljoonat onnen- sekä surunkyyneleet, naurukohtaukset,nälkäkiukut tai no oikeastaan ollaan koettu kaikki mahdolliset tunteet yhdessä. ♥

♥ Lisäksi on ystävä kenestä en tiennyt muutama vuosi takaperin oikeastaan yhtään mitään, muuta kuin hänen instafeedinsä. Sattumien kautta tutustuttiin paremmin ja en voisi olla onnellisempi siitä että ollaan tutustuttu. Tuntuu siltä kuin oltais tunnettu useita vuosia, joidenkin ihmisten kanssa kemiat vaan kohtaa niin hyvin ettei sillä kuinka kauan on toisen tuntenut oo oikeastaan mitään merkitystä. Ystävä joka tietää musta lähestulkoon kaiken ja joka ottaa kainaloon silloin kun elämä kohtelee kaltoin. ♥

Oon saanut jakaa mun elämäni ikimuistoisimpia päiviä mun ystävien kanssa. Ylioppilasjuhlat, wanhojen tanssit ja penkkarit on muistoja lukio ajoilta joita en tuu koskaan unohtamaan. 

Tänne Saksaan lähtiessäni yksi mun peloista oli se että mun ystävät unohtaa mut tän vuoden aikana. Totuushan on kuitenkin se että jos näin käy niin kyseessä ei kyllä oo mikään tosi ystävä koskaan ollutkaan. Jokainen teistä on mun ajatuksissa täällä ja miljoonia kertoja oon miettinyt kumpa oisin voinut jakaa useita hetkiä teidän kanssa. Jotkut hetket olisi ollut kivan sijaan täydellisiä jos te oisitte olleet täällä. Meillä on kuitenkin toivottavasti vielä paljon koettavaa yhdessä ja saadaan lisää muisteltavaa sinne kiikkustuoliin.

Tässä siis kuvailtuna osa mun ystävistä, jos olisin kertonut kaiken kaikista olisi tästä tullut ehkä sellainen romaanin mittainen teksti.. 

Oon kiitollinen ihan teistä jokaisesta jotka ootte mun elämässä. Ikävöin teitä täällä enemmän kuin voitte koskaan kuvitellakkaan, teidän merkitys on korostunut vaan entisestään.

Olette rakkaita yhdessä ja erikseen. Aina.  

-Saija